Mietin kauan, kuinka alottaisin tämän blogin. Mielessäni on tällä hetkellä niin paljon asioita, jotka vain haluaisin vuodattaa paperille. Tai nythän vuodatan kaiken internetin ihmeelliseen maailmaan, josta kuka vaan voi käydä ajatukseni lukemassa. Tuntuu hullulta, että kirjoitan kaikelle kansalle, miten huonosti minulla menee. Minun on ollut hyvin vaikea myöntää kenellekään, edes itselleni, että minulla menee huonosti. Noin, nyt se on kirjoitettu julki. Minulla menee huonosti. En jaksa. Olen väsynyt. En saa kiinni elämästä, vaikka yrittäisin. En enää tiedä, onko väsymys fyysistä vai psyykkistä. En tiedä, olenko masentunut. Mutta sen tiedän, että minulla todettiin sle reilu vuosi sitten. SLE eli systeeminen lupus erythematosus on harvinaisen vittumainen tauti. Pahoittelen kirosanan käyttöä heti alkuunsa, mutta en kuvaavampaa termiä pysty keksimään. Tuo tauti on vaivannut minua jo vähintäänkin teini-iästä lähtien kehittäen mitä pirullisempia ilmenemismuotoja pääni menoksi. Kyllä, olen katkera, että sairastuin. Tänään olen katkera. Huomenna todennäköisesti en. Tänään on vain huono päivä ja elämä tuntuu kovin raskaalta. Sen takia päädyin kirjoittamaan tätä blogia. Olen aina rakastanut kirjoittamista ja minulle tulee parempi olo, kun saan purettua ajatukseni.

Tämän blogin tarkoituksena on siis auttaa 22-vuotiasta naisenalkua selviämään elämästä SLE:n ja aivan tavallisten ihmisten murheiden kanssa. SLE on tuonut mukanaan monen moista, tällä hetkellä päällimmäiset ongelmat ovat se, että nukun vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. Jos mahdollista, mielellään jopa enemmän. Herään yössä vähintään pari kertaa. Näen kaameita painajaisia ja unia, joita itse ohjaan. Aamulla tuntuu, kuin en olisi nukkunut ollenkaan.  Harvemmin enää tunnen itseni virkeäksi. Kuten varmasti ymmärrät, väsyneenä kaikki tuntuu vaikeammalta. Uniongelmien lisäksi minulla on tullut ongelmia syömisen kanssa tai oikeastaan ruokahaluni kanssa. Minulla ei ole enää nälkä, mutta pyrin syömään normaalisti. Silti painoni on pudonnut kymmenisen kiloa kolmen kuukauden aikana. Sinällään tuo painon putoaminen on hyvä, sillä olen ylipainoinen ja pitäisi laihduttaa. Kontrollifriikkipuoleni ja terve minäni on sitä mieltä, että painon putoaminen tällä tavalla ei todellakaan ole hyvä juttu. Siksi raahauduinkin perjantaina lääkäriin. Torstaina saan tietää tuomioni.

Nyt olet saanut hieman esimakua tästä hilpeästä puolestani. Tämä ei tule olemaan angstiblogi, vaikka nyt saattaakin siltä vaikuttaa. Pyrin pohtimaan elämääni järkevästi ja saamaan sen takaisin raiteilleen. Tavoitteenani on mennä syksyllä kouluun, tehdä töitä koulun ohessa.. Plaah. Tällä hetkellä tavoitteenani on se, että saan syötyä iltapalan, menen suihkuun ja nukkumaan. Huomenna tavoitteena on herätä aamulla, ei iltapäivällä. Varata aika kampaajalle, koska tämä kuollut eläin päässäni kaipaa jonkinlaisia toimenpiteitä. Voisin käydä myös kuntosalilla. Liikunnasta saa hyvää mieltä, kunhan vaan saan itsestäni sen verran irti, että jaksan sinne lähteä. Liikunnassa on myös se hyvä puoli, että sen avulla pystyn laihtumaan terveellisesti ja sillä tavalla viemään itseäni kohti parempaa ja tervettä elämää.

Toivotan kaikille lukijoille parempaa mieltä. Iloitkaa te kesästä, näyttää ainakin täällä pääkaupunkiseudulla olevan harvinaisen kaunis kesäilta.